tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hankeraportti

Julkaisu Mobiles II -hankkeesta löytyy osoitteesta: https://savonlinnanlyseonlukio.onedu.fi/verkkojulkaisut/zine/50/cover
Julkaisuun on kerätty hankkeen aikana tehtyjen kyselyiden tuloksia. Julkaisussa on myös kommentteja niin tunteja pitäneiltä opettajilta kuin opiskelijoiltakin.

torstai 23. tammikuuta 2014

Opiskelijoiden mielipiteitä sähköisestä kirjasta

Maantieteen kurssilla käytimme e-Opin Tellus-oppikirjaa. Kurssin lopulla kysyin opiskelijoilta mielipiteitä kirjan käytöstä kurssin opetuksessa. Palautteet olivat seuraavat:

Käyttämämme sähköisen oppikirjan hyvät puolet ovat mielestäni
Oli paljon helpompaa etsiä tarvittava asia. Tiedonhaku oli myös samalla helpompaa, kun pystyi käyttämään internettiä.

Kiva ulkoasu ja hyviä tehtäviä.

Opiskelu on mielekkäämpää sitä voi lukea monella laitteella eikä tarvitse tavallista oppikirjaa

Sähköinen kirja oli selkeä ja helppo käyttää. Se oli hyvin järjestelty ja löysin helposti tarvitsemani asiat

Oli hyviä kuvia ja viittauksia eri lähteisiin ja lisätietoihin. Suht selkeä kirja.

Asiaa oli tiivistetysti, kirjasta löytyi tärkeimmät asiat.

Kaikki tieto ja tehtävät on helposti yhdessä paikassa

Vähemmän kannettavaa kun pelkkä iPadi mukana.

Pystyy laittamaan linkkejä eri nettisivuille, niin näkee esimerkiksi videoita ja muuta tietoa aiheesta.

Selkeää tekstiä, hyvät kuvat ja tiivistelmät lopussa.

Helppo ja mukava lukea

Kuten jo kerroinkin opin parhaiten kuvista joten oli ihan hyvä että oli paljon kuvia.

Hyvät puolet ovat, että kirjan sisällysluettelo oli helposti esiin napsautettava ja haluamaansa kappaletta napauttamalla kirja meni suoraan siihen kappaleeseen.

Se, että kirja on melko tiivis, jolloin laskempikin lukija pystyy ongelmitta lukemaan koko koealueen vaikka useaan kertaan ilman ongelmia.

Ilmaiset meille aineskin vielä. Linkit nettisivuille, isot tarkat kuvat, videot ja niiden itsenäinen katsominen vaikka tunnin aikana.


Käyttämämme sähköisen oppikirjan huonot puolet olivat
-

Kappaleiden sekavuus ja huonot kuvat.
No en keksi oikein huonoja puolia minusta tämä sähköinen oppikirja oli paljon parempi kuin perinteinen oppikirja

Siihen ei pystynyt tehdä omia merkintöjä

Siellä ei ollut vältämättä niin hyvin selitetty kaikkea ja välillä sivut vähän tökkivät.

Sen sivuja oli inhottava kelailla. Varsinkaan viimeisen sivun kappaleesta seuraavan kappaleen ensimmäiselle sivulle se ei millään meinannut mennä. Jotkut asiat oli selitetty kirjassa epäselvästi, joten oli hyvä, että ymmärsin ne jo tunnilla opettajan selittäessä sama asia. Lopuksi vielä yleisesti sisällöstä. Mielestäni lukion oppikirjoissa on kurssin tuntimäärään liaan paljon asiaa! Tässä kuitenkin jo mentiin parempaan päin, sillä asiaa oli vähennetty selvästi verrattuna saman kurssin tavalliseen kirjaan.

Hidas ja hankala lukea

Tietoa ei ollut kovin laajasti ja toisinaan se oli esitetty aika vaikeasti ymmärrettävällä tavalla.
Ei pystynyt alleviivata, ja se haittasi omaa muistamista. Jostain syystä tuntui, että asiat jäivät huonommin päähän.
Pitkät kappaleet.
Ei mitään

Ei voinut tehdä muistiinpanoja tai alleviivauksia. Välillä ei toiminut ja jäi jumiin.

Huonot puolet olivat, että välillä kirjan sivuilla oli vaikea liikkua eteenpäin. Sivut eivät suostuneet vaihtumaan sormea vetämällä vaan sitten piti painella niitä alareunan nuolia.

En osaa sanoa.

Pimeessä luokassa tuijotetaan kirkasta pädiä heti aamukahdeksalta. Silmät ei tykkää. Ilman pikalinkkiä on hidas avata kirja.



Pääsääntöisesti jäi kuva että opiskelijat pitivät sähköisestä kirjasta. Selvinä kehitysehdotuksina tuli, että sähköiseenkin kirjaan pitäisi pystyä tekemään alleviivauksia ja muistiinpanoja

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Maantiedettä tableteilla ja sähköisellä oppikirjalla

Olen nyt vetämässä maantieteen 1. -kurssia. Erona aikaisempiin kursseihin on se että nyt kokeilen samalla Mobie OnEdu- sivustoa johon on istutettu e-Opin Tellus-oppikirja. Tämän myötä sana oppikirja on alkanut entistäkin enemmän mietityttää minua. Oppikirjalla on ainakin minulle ollut jokin korkeampi merkitys kuin esim. sanalla oppimateriaali. Omassa lukiossanikin on huolella tehty keväsin oppikirjalistoja, joiden mukaan opiskelijat ostavat sitten seuraavana vuonna oppikirjat eri kursseille. Opettajat ovat etsineet mahdollisimman hyvää kirjaa jossa olisi kaikki heidän kaipaamansa asiat. Joskus on tullut opettajien välillä jopa erimielisyyttä siitä mitä kirjaa käytetään. Tällainen ajatteluhan saattaa pitää sisällään ajatuksen siitä että opetusta ohjaakin oppikirja eikä opetussuunnitelma. Onko tarpeen määrittää tarkasti mitä oppikirjaa käytetään tai käytetäänkö oppikirjaa ollenkaan? Itse olen huomannut että usein kirja on jäänyt kurssilla varsin vähäiseksi rekvisiitaksi käyttäessäni omia tai vapaasti saatavilla olevia matriaalejani havainnollistamaan ilmiöitä kurssilla. Usein käytössä on kirjaa parempia (ainakin omasta mielestä) keinoja esittää asia.
Sähköinen oppikirja on antanut mahdollisuuden virittää oppimateriaalia opettajan haluamaan suuntaan. Pieni, ehkä hieman naurettavakin esimerkki on, kun oppikirjassa oli kuva jonka kuvatekstissä luki että tuulen liike-energiaa voidaan hyödyntää purjehduksessa. Itse kuvassa oli optimistijolla jonka purjeet roikkuivat tuulen puutteessa. Koska asia häiritsi minua, vaihdoin kuvan jossa purjevene halkoo aaltoja purjeet tuulen voimasta pullistuen. Tein myös animaation tuulijärjestelmästä ja sen liikkeestä. Tallensin sen YouTubeen ja heitin oppikirjaan. Telluksessa minua häiritsee, että jääkausi on lähes huomaamaton ilmiö kirjassa. Voin kuitenkin muokata kirjaa ja halutessani vaikka lisätä luvun jääkaudesta siihen. Pikku hiljaa opettaja voi virittää kirjaa täyttämään kaikki toiveensa.
Hyvä puoli kirjassa (pitäsikö jo sana kirja jättää pois ja ryhtyä puhumaan oppimateriaalista?) on myös se että se on huomattavasti halvempi kuin paperikirja ja suurten kustantajien paperikirjojen sähköiset kopiot. Todellisuus on jatkossa mielestäni sellainen, että jokaisen lukiolaisen tulee jatkossa hankkia jokin päätelaite opiskelua varten. On turha luulla että kunnilla olisi varaa ostaa heille laitteet. Poikkeuksena tästä ovat ehkä pienten lukioiden opiskelijahankintakampanjat. Mielestäni muun oppimateriaalin tulisi halventua siten, että opiskelun kokonaiskustannukset eivät kasvaisi.
Tässä hieman sekalaisia ajatuksia mitä kurssin alkupuoliskolla on mieleeni juolahtanut. Mielenkiintoista tämä uusiin asioihin tutustuminen kieltämättä on.

tiistai 12. marraskuuta 2013

iLO-päivillä Lappeenrannassa

Maailmanhistorian neljännet iLO-päivät järjesti Saimaan mediakeskus yhdessä Lappeenrannan lyseon kanssa. Tarjolla oli jälleen "Tuo tullessas, vie mennessäs" -hengessä opettajien sekä muutamien yritysten pitämiä pajoja, joissa pohdittiin iPadien mahdollisuuksia lukio-opetuksessa. Aloituksessa Timo Kainulainen ja Jukka Kilpiä kertoilivat alan ajankohtaisista asioista, ja toisena aamuna kolme sähköistä oppimateriaalia tuottavaa yritystä esitteli kuulumisiaan. Sähköiset oppikirjat ja -materiaalit kiinnostavat nyt todella lukioväkeä!

Me savonlinnalaiset olimme paikalla 11 hengen voimin, kun saimme keskustan toimipisteen seitsemän opettajan lisäksi mukaan neljä Kerimäen ja Punkaharjun toimipisteistä. Hyvä delegaatio! Paitsi että osallistuimme aktiivisesti pajoihin, porukkamme piti myös neljä pajaa.

Kiitos lappeenrantalaisille hyvistä järjestelyistä ja mielenkiintoisesta ohjelmasta (iltaohjelmasta myös!). Kiitos tutuille ja tuntemattomille tapaamisista! Päivien ohjelmaa voi vielä jälkikäteen tarkastella osoitteesta http://ilopaivat.ejuttu.fi, ja sinne tulee lähiaikoina myös pajoissa pidettyjä esityksiä. Huhtikuun alussa sitten taas iLOitaan Jyväskylässä.

Kuvassa Tabletkoulun Oskari Lehtonen esiintymässä

tiistai 17. syyskuuta 2013

Dida-hanke Mobileksen rinnalle

Mobiles-hanke jatkuu Savonlinnan lyseon lukiossa vielä tämän vuoden loppuun. Jatkamme entisillä hyvillä linjoilla eli iPadit ovat nyt lähes kaikilla opettajilla henkilökohtaisessa käytössä, ja opiskelussa niitä käytetään sekä varauslistan mukaan eri tunneilla että koko kurssin aikaisina työvälineinä. Allekirjoittaneen UE3-ryhmällä on ollut pädit ensimmäisessä jaksossa, ja tänään keräsin palautetta. Se oli aika hauskaa: "iPadit eivät ole paljon häirinneet opiskelua." "Piti tehdä paljon tehtäviä." Kukaan ei valittanut iPadin käytön hankaluuksista tai teknisistä ongelmista, mikä kertonee siitä, että laitteet alkavat tulla kakkosluokkalaisillemme tutuiksi. Ensi maanantaina on koepäivä, ja opiskelijat saavat valita, tekevätkö perinteisen paperikokeen vai tiedonhakuun perustuvan kokeen tietokoneilla. Jos mahdumme atk-luokkaan, teemme kokeen PC:llä, jos emme, niin sitten pädeillä.

Uutena projektina olemme tänä syksynä aloittaneet kaikkien ykkösluokkalaisten perehdyttämisen iPadin käyttöön. Heille opetetaan tärkimpien sovellusten (kirjoittaminen - Pages, esitykset - Keynote ja Explain Everything, käsitekartat - Mindjet) sekä Dropbox-tallennuspalvelun käyttö. Ajatuksena on säästää eri aineiden kursseilla aikaa ja vaivaa, kun perustaidot ovat hallussa. Toisessa jaksossa otamme mukaan myös tiedonhallinnan taidot. Kun vetää viisi kertaa viikon aikana saman setin, niin sen ehkä osaa itsekin. Ja osaa myös kollegan vuorosanat. Ismon kanssa olemme näitä tunteja vetäneet ja ollaan vielä ihan kavereita...

Mobileksen rinnalle on tullut Isoverstaan Didaktiset kärjet nousuun -hanke, jossa olemme mukana yhtenä monista lukioista. Valitsimme hankkeen useista teemoista vain Koe- ja arviointikäytäntöjen kehittämisen, koska arvioimme, että on mielekkäämpää viedä yksi asia kunnolla läpi koko koulussa kuin hajottaa voimavarojaan moneen suuntaan. Toki Mobiles ja Dida tukevat toisiaan. Dida-hankkeessa päätimme edetä aineryhmittäin, sillä kokeet ja arviointi ovat aika erilaisia eri oppiaineissa. Aineryhmien ensimmäiset palaverit on pidetty, ja jatkossa kuulette tämän saman blogiotsikon alla, kuinka meillä edetään.

 

maanantai 5. elokuuta 2013

Kieltenopettaja muistelee...



Edesmenneen iPadini muistolle

Yhteinen matkamme alkoi syyslukukaudella. Odotin laitetta innolla ja olin hankkinut sille puhdistustyynynkin valmiiksi jo viikkoja ennen kuin tapasimme. Saimme pikaisesti käyttökoulutusta ja sitten meidät päästettiin kotiin. Laite kotiutui olohuoneen kirjakaapin päätyyn pistorasian likelle. Siinä se vietti joutoaikansa ja oli helposti ladattavissa, kun virta uhkasi loppua.

Oli paljon mukavia appseja, joita vempain pyöritti kiltisti ja vikitteli, mokoma, minut
ensitöikseen Facebookin pariin. Kieltenopettajana minulle parhaita appseja ovat olleet BBC News, CNN, Huffington Post, YouTube, Podcastit ja Flipboard. Luonnollisesti Dropboxit ja muistiinpano-appsit yms. tulivat tutkittua. Yksityispuolella käytössä olivat Pinterest, BBCiPlayer, Netflix, Tumblr ja Pocketmags, josta kyllä näytin InBritain –lehden juttuja ja kuvia tunneillakin. Nettihakuja Ipadilla on näppärä tehdä, vaikka luokan pöytäkonetta varten. Itselläni Apple-TV tuli luokkaani vasta kevätlukukauden lopulla.

Hoitelimme pädin kanssa myös Wilman ja sähköpostit usein vielä myöhään illallakin, kun läppäriä ei enää olisi jaksanut herätellä. Otimme myös kuvia mm. Lyseon kevään Brightonin kielikurssimatkalta. Meillä oli toimiva yhteistyösuhde ja olimme varsin onnellisia. Tai ainakin uskoin niin.

Eräänä aamuna, muutama päivä ennen lukukauden päättymistä, selasin ohimennen Wilmaa ennen töihin lähtöä. Lähetin oppilaalle vastauksen poissaoloilmoitukseen kokeesta ja menin pakkaamaan työreppuni. Palatessani pädin ääreen ruutu oli pimeä. Pädini ei reagoinut elvytykseen. Ruudulle ilmestyi lopulta vain hopeinen omena. Viikonlopun pädi vietti virtajohdossa, saamieni ohjeiden mukaisesti, ja salamoi toisinaan. Olin aivan hukassa. Olin jo niin tottunut siihen, että pädi oli aina käden ulottuvilla. Odotin sen virkoavan hetkenä minä hyvänsä. Olihan minulle näin luvattu tapahtuvan. Ei vironnut vempain. Kun se irrotettiin, johdoista, se kertoi akkunsa olevan tyhjä. Murhemielin vein laitteen rehtorille, joka lupasi toimittaa laitteen huoltoon. Lainapädin sain, mutta emme oikein ystävystyneet...

Tieto pädini lopullisesta poismenosta tuli rehtorin sähköpostilla, jossa kerrottiin minua odottavan upouuden iPadin. Ristiriitaisin tuntein hain uuden kaverini ja kilttihän tämä on ollut. Tosin tuntuu painavammalta kuin entinen, mutta toimii. Toivon, että toimii jatkossakin ja saamme tehdä paljon asioita yhdessä. Otan tulevan lukuvuoden haasteet vastaan yhdessä tuliterän Ipadini kanssa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan kokemuksia

Kokeilin padien käyttöä äidinkielen kurssilla 3 kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa. Padien ottaminen tunnille ei tuntunut pelkästään mukavalta ajatukselta, sillä itse en ollut laitteen käytön kanssa vielä täysin tuttu ja epäilin padien aiheuttavat ylimääräistä hälinää tunneilla. Halusin kuitenkin kokeilla tätä opetustapaa ja pidin kevään aikana kaksi kurssia padien avulla kahdessa eri jaksossa. Kummassakin jaksossa vedin samaan aikaan ÄI3-kurssia myös toiselle ryhmälle, joka opiskeli ilman padeia. Kumpikin ryhmä opiskeli myös ilman kurssivihkoja.  Äidinkielen Käsikirja oppilailla oli käytössään.
Käytin opetuksessa sähköisiä materiaaleja, jotka oli tarkoitus jakaa oppilaiden kanssa Dropboxin kautta. Tämä aiheutti alkuun melkoista hankaluutta, mutta loppukurssista sujui jo paremmin.  Lisäksi padeilla oli tarkoitus tehdä runoesittelyn kuvitukseksi video tai animaatio, mutta yllätyksekseni oppilaat eivät kovin mielellään tarttuneet tähän työhön. Oman äänen kuuleminen nauhoitettuna osoittautui liian epämieluisaksi asiaksi. Muutoin padeja käytettiin tunneilla mm. kielenhuollon tehtävien tekemiseen netissä ja pienten kirjoitusharjoitusten kirjoittaiseen.  Itse koin työskentelytavat liian yksipuolisiksi, mutta minulla ei ollutkaan valitettavasti aikaa kehitellä uusia ideoita, vaikka olin niin etukäteen suunnitellut.
Osittain ennakkoluuloni tuntien levottomuudesta pitivät paikkansa. Padien käyttö tunnilla lisäsi hälinää ja teki tunneista levottomampia kuin toisen ryhmän tunnit. Välillä tämä johtui siitä, etteivät kokeilemani ohjelmat olleet minulle itselleni riittävän tuttuja ja välillä siitä, että oppilaiden oli vaikea keskittyä opetukseen, koska padin kanssa puuhaileminen vei mielenkiinnon. Toisaalta laitteen käyttö mahdollisti nopean nettiin pääsyn ja kirjoitustöiden tallentamisen Dropboxiin opettajan nähtäväksi.
Näin jälkikäteen mietittynä ryhmien kanssa kannattaisi jatkossa käyttää toisenlaista aloitustapaa. Kurssin alussa mietittäisiin yhdessä opiskelijoiden kanssa, miten padien kanssa pitäisi toimia, että niistä saataisiin hyötyä nimenomaan opiskelua ajatellen. Oppilaat kokoaisivat ryhmissä itselleen ohjeita laitteiden käytöstä tunnilla ja esim. siitä, mitä padin toistuvasta hupikäytöstä tunnilla seuraisi. Lopuksi kaikkien ajatukset koottaisiin kurssin yhteisiksi säännöiksi, jotka kaikki allekirjoittaisivat. Näin opiskelijat voisi saada itse miettimään omaa vastuutaan tuntityöskentelystä.
Opiskelijoiden palautteessa korostui se, että osa ei kokenut padeista olevan hyötyä ja osa harmitteli laitteiden käytön opetteluun liittyvää sähellystä luokassa. Toisaalta joitakuita padien käyttö oli motivoinut enemmän kuin perinteinen opetus. Monessa palautteessa opiskelijat totesivat oman hupikäytön olleen haitaksi opiskelulle. Viimeisessä jaksossa ilman padeja opiskelleen ryhmän palaute kurssista oli selvästi positiivisempi kuin padeja käyttäneen ryhmän. En usko kuitenkaan pelkän laitteen vaikuttaneen tähän, vaan myös omassa ohjaustyössäni oli selviä puutteita. Paljon on vielä opittavaa. En ehkä heti kokeilisi uudestaan padien käyttöä juuri tälllä kurssilla, mutta ÄI2-kurssia ajatellen minulla on jo mielessä uusia ideoita.